Kun olimme tehneet keskenämme päätöksen tontin hankkimisesta, olimme melko pian yhteydessä maanomistajaan. Meillä oli onni puolellamme, sillä maanomistajan ainut kriteeri myynnille oli, että ystävämme tulevat toimeen uusien naapureidensa kanssa. Tämähän ei tietenkään ollut mikään ongelma. Toisaalta mieheni sukua asuu ihan tonttimme lähellä, joten nimestäkään ei tainnut olla haittaa.

Aloitimme keskustelut maanomistajan kanssa syksyllä 2013. Koska meidän piti odottaa, että Kallion asunnossamme tulee kaksi vuotta omistusta täyteen, pääsimme tekemään kaupat tontista vasta tämän vuoden kesäkuussa. Siihen saakka oli odotettava sormet syyhyten ajan kulumista. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa, kun ajelimme tontin ohi ja kävimme käyskentelemässä metsikössä.

Tontti oli todella tiheää ikimetsää ja vuosi sitten vähän kauhistutti, että mitä raivaushommista oikein tulee. Onneksi lähipiirissä on osaavia tekijöitä.