Viime viikonloppuna raksailut jäivät vähemmälle, kun vietimme tulevalla kylällämme yhteensä 240-vuotissynttäreitä eli kahdeksan kylänmiehen ja -naisen 30-vuotispäiviä. Juhlat olivat todellinen succès, mutta nyt on kyllä pakko hehkuttaa, että huikeita juhliakin huikeampaa ovat meidän tulevat naapurit!

Alun perin päätökseemme talon rakentamisesta ja maalle muuttamisesta vaikutti todella paljon tieto siitä, että meillä on kylällä jo valmiiksi tuttuja ja että ystävämme asuvat naapurissamme. En usko, että olisimme ikinä lähteneet pois Helsingin keskustasta, jos vaihtoehtona olisi ollut paikka, josta emme tunne ketään. Ystäviemme ansiosta uskalsimme siis tehdä päätöksen tontin ostamisesta.

Vaan vähänpä tiesimme siitä, miten mahtavaa porukkaa kylällä asuu! Tommi on pyörinyt tulevissa kotimaisemissamme jo ihan nuoresta pojasta saakka ja minäkin jo vuosikymmenen, mutta tuleva naapurustomme on muotoutunut nykyisenlaisekseen vasta ihan muutamien viime vuosien aikana. On ollut ihan mieletöntä huomata, miten mahtavia tyyppejä kylälle on muuttanut ja miten he ovat ottaneet meidän osaksi yhteisöään jo nyt. Tästä osoituksena mm. nuo kyläläisten kesken järjestetyt synttäribailut.

Mahtavat naapurimme ovat suurin syy siihen, että en itse millään malttaisi odottaa talon valmistumista, vaan voisin jo oikein mielelläni muuttaa kylälle asumaan. Naapurimme ovat myös suurin syy siihen, että tunnen jo nyt muuttavani kotiin. He ovat suurin syy siihen, että tunnen olevani osa jotain tärkeää. Siksi tää kirjoitus menee kaikille parhaille naapureille. Olette ihania ja tärkeitä. Pus och kram!