Ensimmäinen lomaviikkoni ei lähtenyt käyntiin ihan suunnitellusti, sillä kova flunssa kaatoi minut alkuviikosta sängyn pohjalle. Että otti päähän, kun olin niin pitkään odottanut, että viimein pääsen hommiin, ja sitten töiden aloitus siirtyi. Onneksi Tommin ja appiukon lisäksi myös Tommin 14-vuotias veli on ollut ahkerasti auttamassa rakentajia, ja hommat etenivät hienosti poissaolostani huolimatta.
Alkuviikosta päästiin (tai muut pääsivät, minä en!) täyttämään talon ja autotallin perustuksia sekä muokkaamaan pihaa. Pääsimme vihdoin eroon kivikasoista! Täyttämiseen meni useampi päivä, sillä soraa piti välillä täryttää tiiviimmäksi ja putket peittää lapioimalla, jotta myös ne saatiin tiiviiksi.
Täyttöjen valmistuttua siirryimme loppuviikosta vihdoin saunan anturoiden kimppuun. Saunan anturat pystyttiin tekemään vasta nyt, sillä kaivinkone ei muuten olisi mahtunut täyttämään taloa ja muokkaamaan maata talon takaa ja oikealta sivulta. Anturan pohja tehtiin siis aivan viimeiseksi, kun kaikki täytöt ja pihan muokkaus olivat valmiit.
Viikonloppuna valmistelimme saunan pohjan laserin kanssa oikeaan korkoon ja asetimme anturamuotit paikalleen. Pystyimme hyödyntymään talon anturoista jääneitä ehjiä muotteja, joten meidän ei onneksi tarvinnut alkaa nikkaroimaan uusia.

Lauantaina oli varmaan koko kesän ainut todellinen hellepäivä, jolloin monet kaverit viettivät laatuaikaa Ruisrockissa, Sun Roballa, terassilla tai rannalla, mutta mepäs myllytimme betonia ja valoimme alakerran ylemmälle tasolle korotusvalua. Oli oikeasti hauskaa touhuta kahdestaan, kun appiukkokin piti vapaata. Välillä pysähdyimme ihastelemaan kättemme jälkeä ja fiilistelemään, mikä huone tulee mihinkin kohtaan taloa. Ne hetket on kyllä parhaita. Kun seisahtaa kaiken tohinan keskellä hetkeksi miettimään, miten upeaa juttua sitä ollankaan tekemässä, onni on niin suurta, että se meinaa pulputa yli. Sydän pamppailee ja suu hakeutuu hymyyn, tekee mieli hyppelehtiä ja loilottaa kaikille ”Tähän tulee mun oma koti!!”. Niiden hetkien voimalla jaksaa painaa vaikka ympäri vuorokauden. Sillä oikeasti, oma unelmien koti on jotain niin siistiä, ettei sitä voi selittää ennen kuin sen itse kokee. : )

Satu / Koti Rinteessä
Täällä mennään samoissa fiiliksissä! Olin niin täpinöissä ensimmäisistä ikkuna-aukoista! Mieletöntä että voi jo hengailla oman talon ”sisällä” ja miettiä mihin mikin huone sijoittuu 🙂 Se tunne on uskomaton ja sillä fiiliksellä jaksaa tämän välillä kaaosmaisenkin arjen keskellä 🙂
TykkääTykkää
Suvi / Ripaus unelmapulveria
Jeps. Ihan samat fiilikset. Tosin me ei vielä varsinaisesti voida hengailla ”sisällä”, kun seinät puuttuu. Mutta muuten fiilistellään kyllä melkein harva se päivä. : )
TykkääTykkää