Tämä viikko on ollut hurja, vaikka emme ole juuri raksalla käyneetkään. Oikeaa tunteiden vuoristorataa. Vapaailtoja piti olla monta, mutta olen itse puurtanut yhden tiukan työdeadlinen kimpussa ja Tommi on ottanut rauhallisesti flunssan vuoksi. Taukoviikko on herättänyt taas ihan uudenlaisia ajatuksia rakentamisesta ja itse asiassa jo tulevasta elämästä omakotitalossa kaukana keskustan vilskeestä.
Olemme aina olleet aika aktiivisia ja touhunneet kaikenlaista. Kotona ei ole ennenkään vietetty paljon aikaa ja minulla pitkä työmatkanikin (kuljen 3 kertaa viikossa Helsinki-Tampere väliä) verottaa vapaa-aikaa jonkin verran. Viikolla on silti ollut aina vähintään yksi tai kaksi iltaa, joita ei ole ollut buukattu täyteen ohjelmaa. Tällä viikolla on tullut siinä mielessä rauhoituttua oikein kunnolla (vaikkakin työjuttuja tehden), että olen viettänyt jokaisen illan kotona. Ensimmäistä kertaa piiiiitkään aikaan.
Ja tiedättekö, kaipaan ihan hirveästi takaisin raksalle! Vaikka minulla on ollut kädet täynnä muita hommia, olo on ollut koko viikon levoton. Ei sen takia, että tuntisin huonoa omaatuntoa siitä, että emme ole nyt raksalla viemässä projektia eteenpäin, vaan siksi että minulla kerta kaikkiaan meinaa mennä hermo pelkästä olemisesta! Raksaamisesta on selvästi tullut jo tapa, ja kroppa ja mieli suorastaan kaipaavat sitä. Haluan päästä jo tekemään, ja kotona möllöttäminen turhauttaa ihan vietävästi!
Olen kuitenkin yrittänyt ajatella tämänkin positiivisen kautta ja tullut siihen lopputulokseen, että itse asiassa turhautuneisuuden tunne on erinomainen asia. Se osoittaa, että olemme tehneet täysin oikean päätöksen muuttaa Helsingin keskustasta maalle. Vaikka olen viime aikoina huomannut keskustan katuja kävellessäni tuntevani kaihoa siitä, että en tule ehkä samoilemaan Helsingissä samalla tavalla enää koskaan, olen samaa aikaa onnellinen siitä, että oma talo herättää sellaista onnea, jota en ole koskaan aiemmin kokenut. Joka kerta raksalle saapuessani tunnen tulevani kotiin.
Lisäksi, omassa talossa on paljon sellaisia hyviä puolia, joita keskusta-asunnossa ei ole. Esimerkiksi ulkoilu tarkoittaa tulevassa kodissamme sitä, että voi vain vetäistä kengät jalkaan, astua ovesta ulos ja alkaa touhuta omia juttujaan. Tai rentoutua terassilla auringon paisteessa. Kaupungissa on aina suunniteltava erikseen mihin menee, lähdettävä erikseen ulos, ehkä jopa autolla, ulkoitava tietty aika ja sitten palattava takaisin kotiin neljän seinän sisälle. Ulos lähteminen ja ulkoileminen on prosessi, joka ei tunnu luonnolliselta ja johon olen totaalisesti kyllästynyt!
Toisaalta myös se, että tykkään ja tykkäämme touhuta, on osoitus siitä, että omakotitaloasuminen sopii meille. Raksaaminen on hyvää totuttelua siihen, että talossa eivät hommat lopu kesken. : )
Toisin sanoen, olen loppuviimeksi aika tyytyväinen siihen, että päälimmäinen tunne rentoviikon jälkeen on turhautuneisuus. Se ajaa meitä saamaan valmista ja kertoo, että omakotitaloasuminen kaikkine touhuineen sopii meille. Omakotitaloasuminen on meidän juttu (hassua sanoa se näin!). : )
Aiheuttaako muutto nykyisestä kodista ja nykyiseltä paikkakunnalta muille haikeutta? Tai muita ajatuksia?
RIPAUS UNELMAPULVERIA 
T / RAKO6
Moi Suvi, mielenkiintoisia ajatuksia sinulla! Samaistun täysin! Me ei olla vielä edes päästy rakentamisen makuun ja talokin rakennetutetaan muilla, mutta kyllä se silti jo nyt laittaa miettimään. Meillä edessä muutto Saksassa miljoonakaupungin keskustasta pienempään kaupunkiin metsän laitaan (käytännössä siis melkein maalle… 🙂 ), kunhan talo valmistuu. Todella iso muutos, mutta lasten ja itsenikin kannalta kyllä ei parempaa vois nyt kuvitella! Haikeana olen silti. Onhan tässä omat puolensa, että kaikki asiat ovat kävelyetäisyydellä, mutta lasten kanssa sitä kaipaa niin omaa pihaa ja rauhaa. Tsemppiä teille vielä urakkaan! Minä seurailen täällä teidän upean talon valmistumista ja toivon, että päästäisi itsekin jo vauhtiin. 🙂 Terveiset Hampurista!
– T
TykkääTykkää
Suvi / Ripaus unelmapulveria
Heippa! Kiitos kivasta kommentista. : ) Uusi talo uudella paikkakunnalla, uusien ihmisten ympäröimänä uusissa ympyröissä on aikamoinen elämänmuutos, joten ei mikään ihme, että se pistää mietityttämään! Rakennusaika on kuitenkin aika hyvää totuttelua lopulliseen elämänmuutokseen. Ja niinhän se aina elämässä menee, että kun jostain joutuu luopumaan, saa tilalle jotain muuta yhtä tai vielä upeampaa.
Kiitos tsempeistä! Sitä toivotan myös teille. Täytyykin tulla seuraamaan teidän projektia, kun tekstit löytyy näköjään englanniksi. : )
TykkääLiked by 1 henkilö
J / Kaarnasta koti
Sun teksti oli aivan kuin mun näppikseltä! Mä oon just semmoinen etten oikein kestä olla aloillani vaan tahdon touhuta jotakin jatkuvasti. Mieluiten ulkona ja/tai käsilläni tehden. Oon maalta kotoisin ja asunut nyt seitsemän vuotta kaupunkiympäristössä (en edes keskustassa..) ja kyllä koko ajan on ollut kaipuu metsään omaan rauhaan.
Lähiöasumisessa jään ehkä kaipaamaan lukuisia katuverkostoja, joilla on toisinaan kiva lenkkeillä. Niin ja lähikauppaa 😀
TykkääTykkää
Suvi / Ripaus unelmapulveria
Hauskaa! : ) Itse en itse asiassa ole edes maalta kotoisin, mutta jotenkin veri vetää silti sinne touhuamaan. : ) Meillä on onneksi maallakin niin eläväinen naapurosto, että vaikka rauhaa riittää, niin silti koko ajan tapahtuukin. Mutta se on hyvä. Ilman verkostoa en olisi pystynyt muuttamaan pois kaupungista. Sen verran kaupunkilainen siis olen, että kaipaan sosiaalista elämää ympärille. : )
Ja joo, tuo lähikauppakysymys voi kyllä olla oikeasti ongelmallista! Täytyy vaan suunnitella kauppareissut mahdollisimman hyvin.
TykkääTykkää
R /Talo hirrestä
Mielenkiintoisia ajatuksia ja kiva blogi teillä! Oman talon valmistumista odotan itsekin juuri siksi, että silloin ulkoilu omalla pihalla on paljon helpompaa ja puuhailtavaa riittää. Kerrostalossa asuessa se ulkoilu kun on aina oma prosessinsa, eikä todellakaan ole yhtä luontevaa kuin silloin, kun on oma piha käytössä kuten kirjoitit 🙂
TykkääTykkää
Suvi / Ripaus unelmapulveria
Kiitos! Jep, se on just tuota! Ulkoileminen on kaupungissa tapahtuma, jota täytyy suunnitella ja toteuttaa. Maalla sen kun vaan astuu ulos. Odotan myös tosi paljon puuhailua omalla pihalla. : )
TykkääTykkää