Olen useamman kerran miettinyt täällä blogin puolella rakentamista monista eri näkökulmista. Rakentaminen on niin valtavan iso osa elämää ja sisältää niin monenlaisia vaiheita ja tunteita, että niitä on välillä vaan ihan pakko purkaa. Nyt on taas pitkästä aikaa sellainen tunne. : )

Meillä on siinä mielessä monesta rakennusprojektista poikkeava tilanne, että emme ole missään vaiheessa asettaneet itsellemme tarkkaa aikataulua tai deadlinea, vaan pikemmin ajatelleet että haluamme tehdä talon kunnolla ja oppia siinä samalla itse tärkeitä taitoja. Tietenkin se, että rakennamme koko talon käytännössä kahdestaan, tai kolmestaan appiukon kanssa, vie aikaa. Paljon aikaa. Se vaatii ihan omanlaistaan kärsivällisyyttä, jota itse kukin on joutunut tässä matkan varrella opettelemaan, mutta nyt voimme vihdoin iloksemme todeta että olemme jo ylittäneet puoli välin ja tunnelin päässä on todellakin valoa. : )

Olen paljon pohtinut sitä, miksi varsinkin alkuvaiheessa (ja toisinaan vielä nykyäänkin) ulkopuolisten suhtautuminen projektiimme on ollut niin kovin skeptinen. Oletteko törmänneet samaan? Meitä on varoiteltu projektin rankkuudesta, parisuhteen kariutumisesta ja vaikka mistä. On totta että onhan rakentaminen ihan erityinen ja ainutlaatuinen vaihe elämässä, mutta kuten niin moni muukin asia, uskon että siinä onnistuminen on paljon kiinni siitä, miten itse päätät suhtautua asiaan.

Me olemme koko ajan ajatelleet rakentamista yhtenä elämässämme tapahtuvana asiana muiden joukossa. Ei siis niin, että koko muu elämä pitäisi siirtää rakentamisen tieltä sivuun (vaikka toki on vaiheita , jolloin niinkin pitää tehdä), vaan niin että meillä on lupa tehdä myös niitä juttuja, jotka ovat meille rakkaita ja tärkeitä. Niistä asioita saamme sitä voimaa, jolla rakentamista sitten taas edistetään. Elämää ei missään nimessä pidä rakentamisen aikana ajatella ”sit ku talo on valmis”, vaan niin että elämä on tässä ja nyt. Sillä tavalla rakentaminen jää mieleen myös vaiheena, jota voi muistella lämmöllä.

Olen jaellut kaikenlaisia sekalaisia vinkkejä rakentajille, mutta ehkä kuitenkin yksi tärkeimmistä on, että pitäkää vapaapäiviä, ottakaa aikaa. Antakaa itselle lupa tehdä niitä ihan normaaleja ja arkisia juttuja. Ja ehdottomasti niin ettei niistä saa tuntea huonoa omaatuntoa. Koska kuten sanottu, ne ovat niitä hetkiä joista ammennetaan voimaa raksalle, jotta on entistä tehokkaampi silloin, kun rakentaa.

Kovasti kovasti tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville! : )