Ihanaa syyskuuta kaikille! Täällä on eletty vähän hiljaiseloa, mikä johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että rakentaminen on alkanut pahasti hyydyttää. Olemme molemmat olleet tosi väsyneitä ja viikonloput tuntuvat taistelutantereelta, kun on vaan pakko jaksaa jatkaa. Puolitoista vuotta ilman omaa kotia tuntuu sekin hurjalta ajatukselta, kun sen noin sanoiksi pukee. Onneksi enää ei puutu paljon.
Vuosi 2017 on tähän saakka ollut hyviä vuosi! Raksa on edennyt ihan hujauksessa ihan älyttömästi monella eri osa-alueella ja kuten edellisessä kirjoituksessa jo pohdiskelinkin, nyt uskallamme ensimmäistä kertaa jopa puhua siitä että ”sitten kun talo on valmis”. Olemme ihan huomaamatta siirtyneet rakentamisen viimeisiin vaiheisiin eli pintojen työstöön, sähköjen vetoon ja ilmanvaihdon asennukseen.
Samaan aikaan kylppärin muurauksen kanssa on valmistunut myös yläkerta. Meidän piti odotella ensin joitakin viikkoja, jotta lattialämmitysputkien asentaja tuli korjaamaan putkissa olleen vuodon (yhteen putkeen oli osunut mattoveitsen terä), minkä vuoksi kipsilevypalasten väliin jääneiden roilojen täyttäminen viivästyi. Lopulta, kun pääsimme homman kimppuun, päätimme rykäistä sen puolikkaassa viikossa valmiiksi. Sen jälkeen yläkertaan onkin ehtinyt nousta jo seinätkin.
RIPAUS UNELMAPULVERIA 