Nyt, rakkaat lukijat, olen löytänyt kirjan, joka mullistaa elämäni. Tiedän sen jo nyt, vaikka olen päässyt vasta lukuun neljä. Kirja on japanilaisen Marie Kondon eli KonMarin kirjoittama opas siivoamisesta. Tai oikeammin järjestelemisestä. KonMari-metodilla kotona ei enää koskaan ole sotkuista eikä siellä tarvitse enää koskaan järjestellä. 
Siivouksen elämänmullistava taika -kirjan metodi perustuu kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa kotoa hävitetään kaikki sellaiset tavarat, jotka eivät tuota itselle iloa. Tämä tarkoittaa myös perheeltä saatuja joululahjoja, lasten askarteluita ja rakkauskirjeitä. Kyllä, KonMari-menetelmällä hävitetään ihan kaikki, joka ei tuota sinulle iloa tai jota et tarvitse.
Aluksi tunnearvoisten tavaroiden, kuten valokuvien hävittäminen tuntui itsestäni ainakin tosi hurjalta ajatukselta, mutta loppujen lopuksi, kuinka usein palaat vanhojen kirjeiden tai valokuvien äärelle? Kuinka usein käytät lapsesi koulussa maalaamaa mukia? Kuinka usein ajattelet, että kehtaisimpa vain hävittää tuonkin kamalan joululahjakoltun? KonMarin ajatus hävittämisestä perustuu siihen, että poistamalla ympäriltäsi kaiken sellaisen, joka ei tuota sinulle mielihyvää, tulet onnellisemmaksi. Valtava painolasti putoaa harteiltasi, etkä enää vedä menneisyytesi hyvin konkreettista kivirekeä eli kaikkea säilömääsi perässäsi. Ja niinhän se on. Itselläni on ainakin vaikka kuinka paljon sellaista tavaraa, jota säilytän ainoastaan velvollisuudentunnosta muita kohtaan. En siksi, että pitäisi niistä itse, ja se tuntuu ahdistavalta.
Toinen osa KonMari-menetelmää muodostuu siitä, että järjestää jäljelle jääneet rakkaimmat tavaransa oikein. Jokaiselle tavaralle pitää olla oma paikkansa kotona. Tämä onnistuu ainoastaan silloin, kun ensimmäinen vaihe on suoritettu onnistuneesti loppuun. KonMari antaa todella hyviä (ja todella japanilaisia!) vinkkejä esimerkiksi vaatteiden viikkaamiseen ja järjestämiseen sillä tavalla, etteivät ne mene enää kaapissa sotkuun.
Toki KonMari-menetelmän oppiminen vaatii mielenlujuutta, mutta uskon itse vahvasti, että mikäli pystyy pitämään kotinsa järjestyksessä, pystyy mihin vaan. Jo kirjaa lukiessani olen saanut monta ahaa-elämystä, joiden uskon konkretisoituvan, kunhan pääseen hävittämisessä vauhtiin. Itse olen ainakin valmis muutokseen. Oletko sinä?
RIPAUS UNELMAPULVERIA 
N/TillinRaksa
Hih, kuulostaapa oivalta opukselta ja puhuu kyllä asiaa jo sunkin pieni tiivistelmä siitä. Pitääkin laittaa korvan taakse kun seuraavan kerran lähtee kpungille ja pitää poiketa suomalaisen kautta kotiin. Nimittäin tästä opuksesta on varmasti hyötyä viimeistäänkin tässä muuttovaiheessa, jossa joutuu inventaarion tekemään pakostakin, joten miksei ihan mullistustakin. Vaikka mä kyllä myönnän että olen tunteellinen sentimentalisti ainakin mitä tulee lasten tekemiin juttuihin. Ovat niin pieniä vielä ja tunteella tehtyjä ei vaan pysty hävittään – mutta eihän mun siis tarvitsekaan, koska ne on tärkeitä ja tuottaa iloa, höh mikä Oivallus!
TykkääTykkää
Suvi / Ripaus unelmapulveria
No sepä se! Ja siis KonMarihan vie hävittämisen ihan äärimmäisyyksiin. Menetelmää voi mun mielestä oikein hyvin soveltaa eikä tulkita ihan kirjaimellisesti. Luin jotain arvosteluja kirjasta ja niissä oltiin sitä mieltä, että metodi on naurettava. Vaikka KonMarin kirjoitustyyli saattaa olla välillä imelä, minusta pointti on kaikista tärkein: mitä loppujen lopuksi teet kaikella sillä tavaralla, joka makaa kaapinpohjalla käyttämättömänä vuosikausia? Ei ole reilua sinulle eikä tavaroille, ettei niitä käytetä. Siksi karsintaa voi tehdä hyvällä omallatunnolla. : )
TykkääTykkää