Huhuu, puolentoista viikon radiohiljaisuus päättyköön. : ) Muutaman viikon ajan on yksinkertaisesti ollut vaan pää niin tyhjä, ettei sieltä ole löytynyt yhtäkään järkevää ajatusta jaettavaksi tänne blogin puolelle. Olen sitten antanut ajatusten kypsyä rauhassa. Nyt kypsyttely (toivottavasti!) tuottaa hedelmää. : )

Juttelin työni puitteissa tällä viikolla erään melko ansioituneen rakennesuunnittelijan kanssa. Hän totesi minulle ykskantaan, että rakennuttaminen on tosi vaativaa. Oli jotenkin tosi lohdullista kuulla se ammattilaisen suusta.

Jälkeenpäin mietin tuota lausahdusta vielä tarkemmin, ja tulin siihen lopputulokseen, että ollaan me amatöörirakentajat kyllä aikamoisen rohkeita ryhtyessämme tämän kokoluokan projektiin. Suurin osa vieläpä käytännössä ilman minkäänlaisia lähtötietoja!

Toisaalta lähtötietojen puute on ihan varmasti monen pelastus, kun ei ihan tiedä, mihin oikein on ryhtymässä. Niin ainakin meillä on ollut. : D Toisaalta rakentaminen osoittaa kuitenkin aika nopeasti todellisen luontonsa ja melko varhaisessa vaiheessa sitä ymmärtää, kuinka isosta projektista talon rakentamisessa oikeasti on kyse. Ja että siihen on pakko pistää paukkuja vaikka ei aina tietäisikään, mitä on tekemässä. Eli kyllä tässä jonkinlaista hulluuttakin vaaditaan. : )

Onni on kuitenkin se, että tekemällä oppii. Haastattelemani rakennesuunnittelijakin totesi, että eniten hän on oppinut vanhemmilta suunnittelijoilta neuvoa kysymällä. Sama pätee omaankin prokkikseen: taidot karttuvat kokeilemalla ja tekemällä.

Se mikä tekee taloprokkiksesta ainakin omasta mielestäni ihan huikean mielenkiintoisen, on että ihan puhtaiden rakennustaitojen lisäksi myös kaikenlaiset muut, erityisesti työelämän kannalta tärkeät taidot kehittyvät sivussa ihan huomaamatta. Rakentamisen aikana on pidettävä huolta mm. aikatauluista, kustannuksista, turvallisuudesta, työn laadusta, omasta ja puolison mielenterveydestä ja pyöritettävä siinä sivussa vielä kaiken päälle ihan tavallista arkeakin! Sanoisin, että aikamoinen paketti hallittavaksi.

Kaikki nuo asiat kuitenkin osoittavat sen, että se leap of faith, jonka kaikki talonrakentajat ottavat, kehittää niin huikeita projektin johtamiseen ja hallintaan vaadittavia taitoja, että talon valmistuttua jokainen rakentaja voi oikeutetusti taputtaa itseään olalle ja lisätä ansioluetteloon tähtimerkin projektiosaamisen kohdalle. Oikeastaan koko talonrakennusprojekti kuuluisi liittää ansioluetteloon osoittamaan pitkäjänteisyyttä, kovia hermoja, organisoimistaitoja, sitkeyttä, johtamiskykyä ja päättäväisyyttä. Kaikki (työ)elämässä erittäin arvostettuja ominaisuuksia! Hyvä me!